Paukku-Arska, tuottelias legenda
Kenen suomalaisen elokuvaohjaajan filmejä pyörii vuosi vuoden jälkeen eniten tv-ruudussa? Oikein, hän on Paukku-Arskan lempinimellä tunnettu Aarne Adolf Tarkas, vuoteen 1947 saakka Saastamoinen. Hän on ehdottomasti tuotteliain, nopein ja ahkerimmin filmejä tehnyt elokuvamies Suomessa.
Elokuvaneuvos Kari Uusitalo kirjoitti hänestä vuonna 2006 värikkään, huumoria tulvivan elämäkerran. Kaikki Arskan tuntevat tietävät, että hän saattoi kirjoittaa aiheesta kuin aiheesta käsikirjoituksen muutamassa päivässä. Lyhyen ja kiihkeärytmisen elokuvauransa aikana hän ohjasi ja käsikirjoitti 33 pitkää elokuvaa, joista monet pyörivät yhä uudelleen tänä päivänäkin tv:n ohjelmistossa, vaikka hän ohjasi viimeisen elokuvansa vuonna 1966.
Televisioon hän ehti tehdä viiden vuoden aikana lähes parisataa viihdeohjelmaa. Allekirjoittanutkin kuului aikoinaan Arskan ”farssiravureihin”, joka tarkoitti käytännössä kuulumista vakinaiseen kaartiin Tarkaksen tv-ohjelmasarjoissa.
Kriitikot eivät Arskan filmejä juurikaan kiitelleet, useimmiten haukkuivat, mutta katsojat rakastivat, ja rakastavat yhä.
Kerran Arska vaivautui kirjoittamaan vastineen: ”Olen aina ihaillut kriitikoita siitä kuinka vastuunalaista ja vaativaa työtä taidearvostelija tekee. Monesti olen ajatellut sitä valtavaa opintojen määrää, mitä kriitikko työssään tarvitsee. Turvallisin mielin voi siis elokuvantekijä jatkaa työtään. Vaikka hän itse on ammattitaidoton, hän voi aina luottaa kriitikoihin, koska he ovat kulttuurihenkilöitä, joiden ammattitaito on pettämätön.”
Ohjaajana Arska oli kuitenkin tuottajien mieleen nopeutensa takia. Häneltä syntyi nopeasti jännäreitä, sotilasfarsseja, komedioita, fantasiaelokuvia sekä lukuisia paukku-filmejä, kuten kolme Villi Pohjola -filmiä aitoon ”länkkäri” tyyliin, sekä lotista kertova sotaelokuva Rintamalotta. Näistä paukkuvista Vuosaaren hiekkakuopilla kuvatuista filmeistään hän lempinimensä sai. Epäiltiin myös nimen tulleen siitä, kun klaffi paukkui niin tiuhaan ja nopeatahtisesti aina kun hän elokuvaa teki.
Aarne Tarkas oli suomalaisen elokuvaviihteen väriläikkä, persoonallisuus, monipuolinen lahjakkuus, jonka työn tuloksia nykypolvikin voi jatkuvasti nähdä. Hän kuoli 52-vuotiaana Espanjassa 1976. Siellä sijaitsee hänen viimeinen leposijansa.
Kari Uusitalo kirjoittaa muistelmateoksensa lopussa: ”Ilman sarkasmia voin todeta: Aarne Tarkaksen tapa elää oli aitoa tarkasmia, hän on elävä legenda vielä kuolemansakin jälkeen.”
- Jarno Hiilloskorpi

