Sivun toiminnot
Jarno Hiilloskorpi: Kerjäläisiä oopperassa
Kutkuttavaa, kun Kerjäläisooppera tulee syksyllä TT:hen näissä tämän päivän talouden myllerryksissä, joissa pörssihait jälleen väläyttelevät julman suuria hampaitaan. Myös kerjäläiset ovat paistatelleet julkisuuden keskiössä koko loppukevään.
Tampereen Teatterin rakennuksen valmistumisesta tuli kuluneeksi 50 vuotta, kun teatterin ohjelmistoon otettiin ensimmäinen Bertolt Brechtin näytelmä silloisen johtajan Kalervo Nissilän toimesta. Näytelmä oli Kerjäläisooppera, joka TT:ssä esitettiin nimellä Kolmen pennin ooppera ja tullaan esittämään myös syksyllä 2010.
Työväen Teatterin kautta Brechtin näytelmiä oli kyllä tullut tamperelaiselle teatteriyleisölle tutuksi Eino Salmelaisen ja Eugen Terttulan ohjaamissa esityksissä, mutta Keskustorin varren ”porvariteatteriin” Brecht rantautui vasta 1963.
Ohjaajana vieraili Wolfgang Pintzka Berliner Ensemblestä, Brechtin kotiteatterista. Hän oli toiminut Brechtin assistenttina tämän viimeisissä ohjauksissa. Tietysti Pintzkalla oli mukanaan oppi-isänsä mallikirjat siitä miten esitys oli oikeaoppisesti harjoitettava ja esitettävä. Brechtin oppilas käytti kuuliaisesti väliesirippua, kohtausten otsikkoja ja näyttelijöille millintarkkoja asemia. Lopputuloksesta kuitenkin tuli juhlittu tapaus.
Allekirjoittaneella oli tilaisuus nähdä tämä esitys, jossa Yrjö Järvisen huikea roolisuoritus Puukko-Mackiena oli täydellisen loistava. Monia muitakin hienoja roolitöitä jäi mieleen muun muassa Eila Rinteen ja Matti Varjon Peachumin pariskunta. Oli myös kiintoisaa nähdä tämä pureva yhteiskunnallinen satiiri siinä muodossa, miten Brecht itse näytelmänsä näki.
Nykyinen teatterisukupolvi tuskin tietää Brechtistä muuta kuin nimen ja kenties
kyltymättömän naistennaurattajan maineen.
Brecht on kuitenkin ollut aikansa vahvin, vaikuttavin ja radikaalein teatterimies, jota kukaan teatterista vakavasti kiinnostunut ei ole voinut sivuuttaa. Onneksi hänen näytelmätekstejään voi tänään tulkita traditioon sitoutumatta ja tuulettaa kaavoihinsa jo kangistunutta poliittista agitproppia.
Kurt Weillin (1900 – 1950) näytelmään säveltämä musiikki on taitava sekoitus saksalaista kabareemusiikkia, jazzia ja oopperaa. Kerjäläisoopperan kantaesitys oli Berliinissä 1928.
Miten näytelmä toimii 2010 Tampereella? Sen me tiedämme syksyllä.
- Jarno Hiilloskorpi
