– Lopunajan merkkejä on nyt ilmassa.
– Sanopa muuta, Jone Nikulasta on tehty Tanssii tähtien kanssa -kisan tuomari.
– Islanti syöksee tuhkaa taivaalle ja Kreikka vetää Euroopan taloutta alas.
– Enää ei puutu kuin heinäsirkkaparvet ja paiseet.

– Suomella on kyllä varaa Kreikkaa tukea, mutta kyläkoulut ja lähikirjastot lakkautetaan.
– Haistanko täällä populismia?.
– Mitään populismia vaan totuus. Minkä takia meidän pitää työntää rahaa valtiolle, joka elää yli varojensa? Ikinä ei saada takaisin rahojamme. Pitäisi vaatia jokaiselle suomalaiselle ilmainen lomaosake Rodokselta.
– Mikä karmaiseva ajatus.

– Kreikassa ihmiset pääsevät eläkkeelle jo 54-vuotiaina. Televisiojuontajatkin jo viisikymppisinä, työ on muka niin vaarallista kun mikrofoneista voi saada säteilyä. Me täällä raadamme vielä 75-vuotiaina, että saamme Kreikan laskut maksettua.
– Ei kai nyt sentään.
– Kyllä vaan. Suomi on kansalaistensa selkänahasta repimällä maksanut sotakorvaukset, noussut kovalla työllä hyvinvointivaltioksi. Turha tulla Kreikan vapaamatkustelemaan sotaveteraanien kustannuksella.
– Anteeksi, mutta mitä tekemistä sotaveteraaneilla on tämän kanssa?
– Paljonkin. Kaikella on tekemistä sotaveteraanien kanssa.
– Siltä tosiaan vaikuttaa, oli sitten kysymys Kreikan talousahdingosta tai Beckhamin akillesjänteen leikkauksesta, vedetään sotaveteraanit mukaan keskusteluun.
– Kiitos Suomen Fetajuusto 1934–2007.

– Hyvä on, hyvä on. Onko sinusta sitten lama parempi vaihtoehto kuin laina?
– Minäpä kerron mikä on paras vaihtoehto. Kreikka erotkoon EU:sta ja Norja tulkoon tilalle.
– Joo, mutta …
– Hyst! Noin ei saa enää sanoa.
– Häh?
– “Joo mutta” kuuluu kiellettyjen listalle samoin kuin “palaan kohta asiaan” ja “yritetään”. Kansainvälinen yrityskonsultti julkisti juuri tutkimuksen sanoista, joita kannattaa välttää työelämässä.
– Voi pyhä jysäys.
– Se ei kuulunut.
– Ihan sama.
– “Ihan sama” sen sijaan kuului sekä “en tiedä” ja “katsotaan”.
– Kyllä minä mieluummin kuulisin hammaslääkärin sanovan “katsotaan” kuin “hupsis” ja Kreikan valtiovarainministerin “yritetään” kuin “oho”.

-Anne Saastamoinen