Jo nyt kuvat ja tekstit siirtyvät kamerapuhelimesta internetiin alle kymmenessä minuutissa. Viestinviejiä on paljon, viestejä sitäkin enemmän, rynnäkön estämiseksi vartijat seisovat julkaisukynnyksellä. Editoijien valta ei ole vähäinen.

Kuten sanonta kuuluu, sodassa ja rakkaudessa kaikki on sallittua. Trondheimiläinen Adresseavisen, entinen sanomalehti nykyinen multimediayhtiö, kokeili joukkojen hallintaa kameralennokin avulla. Lennokki välittää kuvaa kaupungista ilmasta käsin. Niin sotatilassa usein käy, että ihmisten vapaus kapenee. Valvova silmä on kaikkialla. Uutisdraamalla ei ole alkua ja loppua, vaan jatkuva nyt hetki, roomalainen sirkus.

Journalismin yhteiskunnallisten tehtävien kannalta kiire ja kilpailu saattaa olla tappiollista. Journalistiseen harkintaan ei ole tarpeeksi aikaa. Herkkyys ja terve järki ovat vaarassa menehtyä. Verkkoreportaaseissa korostuvat visuaalisuus, elämykset ja välittömän läsnäolon kokemukset. Kun jatkuvasti tykitetään, ei välttämättä tiedetä miksi. Tietysti nämä uudet kerronnallisuuden muodot kiehtovat ja tarjoavat uudenlaisia väijymiskulmia asiaan kun asiaan.

Tekniikan myötä myös kansalaisten osallistumismahdollisuudet ovat parantuneet. Yllättävissä tapahtumissa yleisökuvista on paljon hyötyä. Esimerkkinä seminaarissa mainittiin tulipalo VR- makasiineilla 2006 ja Lontoon pommi-iskut 2005. Äkillisten onnettomuuksien lisäksi sääilmiöt ja villieläimet ovat hauskoja aiheita nettivideoihin. Mikäli uutispommi on mahdollista saavuttaa myös vahvalla kalustolla ja harkiten, toimitukset eivät ole kiinnostuneita ihmisten epäselvistä valokuvista ja videoista. Tekniikka kuitenkin kehittyy, eikä mene kauan kun joka vyöltä löytyy entistä parempi ase, mobiililaite megapikseleillä.

Tässä lisää arkipäivän draamaa. Katsellaan, mitä tuleman pitää.