Juhlinnan perinteisiin kuuluu aina teatteripäivän julistus, jonka kirjoittajaksi ITI valitsee vuosittain maineikkaan teatterintekijän jostakin jäsenmaastaan. Tänä vuonna julistuksen laati suomalaisillekin tuttu Judi Dench, joka on yksi Britannian arvostetuimpia näyttelijöitä. Yleensä julistus luetaan teattereiden lavalta ennen esityksen alkua juhlapäivänä, mutta tänä vuonna sitä ei meillä luettu, koska lähes kaikki Suomen teatterit olivat tuolloin kiinni näyttelijöiden lakon takia.
Dame Judi Denchin laatimasta julistuksesta ote: ”Maailman teatteripäivä antaa meille aiheen juhlia teatteria sen koko monimuotoisuudessa. Teatteri on viihdyttämisen ja inspiraation lähde, jolla on kyky yhdistää erilaiset kulttuurit ja ihmiset ympäri maailman.”

Kulunut kevät on ollut lakkokevät. On ollut pidempiä, lyhyempiä ja sitten aivan pätkälakko näyttelijöillä, kun pitkään jatkuneet neuvottelut työnantajan kanssa eivät johtaneet tuloksiin. Näyttelijöiden oli siis pakko kertoa juhlailtana teatteriin aikovalle yleisölle, että nyt ei ikävä kyllä näytellä.

Raja se on kutsumusammattilaisellakin, sillä ovathan työehtojen rakenteet olleet jo vuosia jäljessä muusta työelämästä. Tällaisesta lakosta ei teatterinkatsoja ole ennen joutunut kärsimään. Voi käännellä teatterihistorian sivuja vaikka 1600-luvulle saakka.

Amerikkalainen ”koiranleuka” kirjailija-ohjaaja David Mamet on sitä mieltä, että näytteleminen ei ole herraskainen ammatti, sillä ennen vanhaan näyttelijöitä haudattiin teiden risteyksiin sydän seipäällä lävistettynä. Heidän esityksensä vaikuttivat katsojiin niin voimakkaasti, että nämä pelkäsivät sielujensa puolesta.
Tänään katsoja mielellään näkee näyttelijän tulevan paikalle, puhuvan repliikkinsä, käyttävän tahtoaan ja arkijärkeään välittääkseen näytelmän hänelle. Katsojan puolesta seivästä käyttää ja hautauksen hoitaa kriitikko.

Iloista Vappua!

- Jarno Hiilloskorpi