Kettuilu on oleellinen osa tuttujen ihmisten välistä kommunikointia. Tuttujen kesken se sujuu mainiosti näkymättömien ja kuulumattomien rajojen sisällä. Rajat syntyvät kuin itsestään ja herkkävaistoinen ihminen oppii nopeasti tietämään, mikä on sopivaa kettuilua ja mikä alue on syytä jättää kettuilematta. Oikeaoppinen, ryhdikäs ja asianmukainen kettuilu on piristävää ja valaisevaa toimintaa.

Ammattina kettuilu on kuitenkin raskas ja ihmistä syövä. Säännöllisesti ammattinaan kettuilevat muun muassa nykyään Aamulehteen kirjoittava ja toinen, Iltalehteen kirjoittava kolumnisti. Olen lukenut kummankin palstaa useasti. Nimet ja kolumnit minulla menevät sekaisin, mutta toinen kirjoittajista pukeutuu pikkutakkiin, toinen esittelee mielellään lihaksiaan.

Ammatti-kettuilussa terä tylsyy nopeasti. Jutut muistuttavat toisiaan eikä kunnon sivalluksia riitä. Monesti olen ollut innoissani, kun otsikossa on mainittu herkullinen kohde, mutta itse tarina ei sisälläkään kunnon kettuilua, vain samojen, tuttujen asioiden pyörittelyä. Kettuilijat ovat leipiintyneet.

Sain aikanaan tiedon, että jompi kumpi näistä kirjoittajista (niin, minulla menee sekaisin, kumpi kirjoitti mitäkin) oli ottanut hampaisiinsa Eppu Normaalin. Olin riemuissani, odotin juttua innolla ja hekumoin, mitä kaikkea pilkkaa meistä on keksitty. Pettymys oli suuri. Hampaat puuttuivat, kuin entiseltä mummolta. Terävin kärki kohdistui Martin pukeutumiseen, jonka pilkkaamiseen kirjoittaja (niin, en edelleenkään muista kumpi) käytti melkein koko kolumnin. Kirjoituksen mukaan Martti sonnustautuu haalistuneisiin farkkuihin ja mustaan t-paitaan lavalle mennessään ja se on kuulemma tyylitöntä. No, mehän tiedämme, että Martti pukeutuu sillä tavalla aina, myös lavan ulkopuolella ja tätä tosiasiaa ei tyyli tai tyylittömyys muuta.

Kuten monessa muussakin toimessa, kettuilussakin väijyy väsähtäminen ja leipiintyminen. Hampaatonta kettuilijaa tarvitaan yhtä usein, kuin renkaatonta polkupyörää. Hyvä, muusikoidenkin käyttämä keino välttää leipiintyminen, on pitää keikkatauko. Joskus hyvinkin pitkä.

- Juha Torvinen