Mitähän on mahtanut miettiä se kaveri, joka on ensimmäistä polkupyörän esiastetta värkännyt? Historian mukaan on ensin ollut potkulaudan tapaisia liikkumavälineitä ja nykyisen kaltainen polkupyörä on saanut muotonsa joskus 1800-luvulla. Onkohan kehittelijä miettinyt helpotusta liikkumiseen vai tekevänsä vaikutuksen vastakkaiseen sukupuoleen uudella menopelillään.

Kaikille tuttu on kuva jättimäisellä etupyörällä ja pikkuruisella takapyörällä varustetusta 1800-luvun polkupyörästä. Hankala ajettava, mutta huomiota se on varmasti herättänyt. Naapurisopu on tietenkin ollut vaarassa ja kiihkouskovaiset piirit ovat tuominneet moisen rakkineen pirun keksinnöksi ja tietenkin on esitetty tutkimuksia, joiden mukaan sillä ajaminen lisää keuhkopöhöä, altistaa rutolle ja madaltaa mielen.

Nykyaikainen polkupyöräily on monimuotoista. Malleja ja varusteita löytyy siinä määrin, että kaikkeen perehtyminen vaatii jo melkoista asialle omistautumista. Ainoaa oikeaa ratkaisua ei taida ollakaan, ja joka mallille ja osalle löytyy kiroajansa, jos toki ylistäjänsäkin. 

Itselläni on ollut sama polkupyörä jo yli 20 vuotta, ja hyvin on palvellut. Nyt se pääsee tauolle, kun uusi pyöräni valmistuu juhannukseen mennessä. Annoin pirulle pikkusormen ja lähdin tutustumaan pyörien salaperäiseen maailmaan. Koko käsi ei mennyt, mahdollista olisi ollut sekin, että pyörä ei olisi valmistunut ikinä, niin syvä valintojen suo on.  Olennaista laitehankinnoissa on mahdollisuus elvistelyyn. Nyt teen sen saksalaisella ihmeellä, Rohloff-napavaihteistolla, jonka luvataan kestävän yli 30 vuotta, todennäköisesti siis pitempään kuin minä itse.

Kaiken ylivertaisuutensa lisäksi polkupyörä olisi mitä oivallisin, terve vaihtoehto mopoautolle. Mopoauto ja sillä ajaminen nimittäin lisää keuhkopöhöä, altistaa rutolle ja madaltaa mielen.

-Juha Torvinen