Niin minäkin, mutta älä kysy minkälaista, koska minä vielä etsin. Kyllä vieläkin, vaikka jo kaksivuotiaana kyselin sitä samaa, mikä on nainen, ja minulle osoitettiin tätejä mekko päällä. Ne valheet otin omikseni ja aloin itsekin osoitella, kunnes 20-vuotiaana osaan jo kysyä, miten ja miksi, kuten naisilla on tapana kysyä. Nyt kun ne vitunpaskat teinivuodetkin ovat takana, ja ranteet lakannut vuotamasta ahdistusta, ja olen saavuttanut sosiaalisen roolin naisena, pitäisi varmaan osata myös vastata, mutta kyselyikä vaan jatkuu.

Tärkeämpää on kuitenkin tietää kuka tulee olemaan. Vielä viisi vuotta aikaa ostaa jakkupuku, opetella puhumaan kieliä, hankkia maisterintutkinto tai mieluummin kaksi. Enää viisi vuotta niin kuljen ilmaiseksi lasten vaunujen kanssa linja-autolla. Minusta tulee lämmin ja lempeä, pyöreä ja pitkähiuksinen. Viisi vuotta, niin sitten minusta tulee suuri äiti ja kuolematon puoliso.

Tämän talven pikkujouluissa naisellisuus saa näkyä. Korosta kurveja ja käytä korkokenkiä! Päätän olla kaunis tyttö korkokengissä. Ostan identiteetin ja kyselen, oletko huomannut viehätysvoimani? Eipä ollut mokoma mies miettinyt asiaa, mutta ei minua tarvitsekaan ajatella, osaanhan sen jo aivan itse.

Ja niin minä ajattelen, kuka haluaisikaan olla se ensimmäinen, muka ainut ja oikea, joka lopulta luopuu ja vain luottaa elämään. Mieluummin olen mysteerinen, eteerinen, kohtalokas, toinen nainen. Ei enää palkitsemattoman rakkauden tuskaa. Mutta sellaisia on sopimaton ajatella. Ja hetken olen itse itselleni femme fatale. Pätkä mustavalkoisia alakuloisia ajatuksia, film noire.

Sitten tarvitsenkin jo hyvänolon iltapäivää. 20-vuotiaan totuuden löytämisen into ajaa jumalatarjoogaan. Olin puolitoistatuntia tietoisesti läsnä omassa kehossa. Henkisellä tasolla taivuin kaksinkerroin ja venyin kaksin verroin. Löysin kauneuden kohdun. Oivalsin mysteerisen jumalattareni. Olin arjen Afrodite ja Artemis yhtä aikaa, älykäs ja eläimellinen, kohtalokas ja kepeä, avoin kaikelle, herkkänä havaitsemaan värit ja vivahteet. Ei etukäteen määrittelyjä.

Hyvää kahdettakymmenettä syntymäpäivää minulle, kuka olenkin. Ainakin minä olen, ja pysyn.

Mirka Muilu