Monet viuhahtavat Välimeren paahteeseen, mutta minä viihdyn Suomessa. Jopa niin hyvin, että heinäkuu sujuu leppoisasti kotipihalla ja Suomen nähtävyyksiä bongaillen. Majoituksena sukulaisten ja ystävien vierashuoneet ja bonuskorttien tarjousyöt ketjuhotelleissa.

Viime kesänä päätimme lähteä Ahvenanmaalle. Tutkimme esitteitä ja nettiä pitkään ja hartaasti. Varasimme lopulta hotellihuoneen pariksi yöksi reilulla parilla sadalla eurolla. Hotellipaketti sisälsi laivamatkat ja saaristolaisillallisen hotellissa. Meidät myös ”apgreidattiin” komealta kalskahtavaan hotelliin, joten tuumasimme, että luksuksesta kannattaa maksaa.

Turussa ketjuhotellin myyntivastaava pahoitteli joutuvansa tarjoamaan täpötäydestä hotellista yhden hengen huonetta parisängyllä seitsemällä kympillä. Olimme huoneeseen tyytyväisiä; se oli siisti, kaikki toimi ilmastointia myöten ja löytyipä sieltä vielä jääkaappi ja silitysrautakin lautoineen.

Helteisen laivamatkan jälkeen saavuimme auringossa kylpevään Maarianhaminaan. Kun pääsimme superior-tason hotellihuoneeseemme, silmiimme osuivat tahrainen sängynpeite, repsottava pistokekotelo, puhki hiutuneet verhot, kolhuiset seinät ja huonekalut. Ilmastoinnista saimme 27 asteen helteessä vain haaveilla – puhumattakaan jääkaapista tai minibaarista.

Komea tasoluokitus ei yöllä tunteita viilentänyt. Jouduimme helteen vuoksi pitämään ikkunaa auki, ja sisään kantautui leppeän yötuulen lisäksi mahtava pärinä. Hotellimme sijaitsi pääkadulla, jolla amerikanrautojen omistajat pitivät öisin kokoontumisajojaan.

Pienenä lohtuna saimme huoneesta 50 euroa alennusta. Illallinenkin oli ihan hyvä, vaikka jouduimme odottamaan tarjoilijaa lähes tunnin. Huoneemme normaali vuorokausihinta, 145 euroa yö, herättää nyt lähinnä hilpeyttä.

Tarinoita kurjista suomalaisista hotellihuoneista löytyy pilvin pimein. Ne pistävät miettimään, mikä majoitusyrittäjiä oikein vaivaa. Meitä Suomen kesässä viihtyviä on paljon ja menemme mielellämme mukavaan paikkaan toistekin jos vain puitteet ovat kunnossa. Ja kerromme hyvistä paikoista muillekin.

- Eila Aalto