Toimituksesta hajosi kopiokone. Tilalle tuli modernisti muotoiltu ja kätevän kokoinen. Se printtaa paksua paperia ja kirjekuorta, värillisenä ja tarkasti. Kopiokone omassa luokassaan, Myyntimies esitelmöi. Hän on rehellinen myyntimies. Sellainen, joka myöntää olevansa myyntimies.

Koneesta tulee mieleen kommellus ala-asteajoilta. Eräs poika laittoi oman päänsä kopioitavaksi ja yritti kaupata kuvaansa kavereille. Myöhemmin opettaja keräsi kymmenen samanlaista kasvoprofiilia käytävältä. Vahva todistusaineisto johti jälki-istuntoon.

Mistä poikaparka olisi voinut tietää? Muualla moisesta itsensä myymisestä olisi saanut palkinnon. Koneethan kopioivat omintakeiset makeiset, kopioformaattien kilpailijoista äänestetään mieleisin, ja mainoskatkon massatuotteet lupaavat loputtoman laupeuden. Ei koulua vaan elämää varten, kuten on tapana sanoa. 

Kapitalistin notkea kieli nuolee sarkastisimmatkin merkitykset kuin puro kuhmuraiset kivet. Se valjastaa villeimmätkin hevoset ja syöttää niille sokeria. Se piiskaa kullatuista kärryistä huutaen juoskaa kovempaa. Kaupoista voi nytkin ostaa uutta ”kulutuskriittistä” retrokamaa ja työmiehen farmareista saa halutessaan maksaa yli sata euroa. Itsekin tartuin taas koukkuun ja hankin jo valmiiksi polvesta revenneet, ”limited denim”, niinhän niissä aina sanotaan, vaikka kävelevät kikatellen suoraan tehtaanhihnalta.

Näinä rationaalisen ajattelun kulta-aikoina suurin totuus kuuluu kaikkien kauppakeskuksien taivaista: Osta niin säästät. Ja perään kuulutetaan yksilöllisiä perustarpeita. Joulun alla näyteikkunat pullistelevat ihanuuksia, punaisina kuin varhainen vertavuotava aurinko ja valkeina, välkehtivinä kuin helmiäiset hiutaleet unisella hangella. Kaiken saa, kun on vain vähän rahaa. Itse ei tarvitse edes kotiin kantaa, kun on kotiin kuljetus ja kauneimmille kaupanpäällisiä. Kun ostamme, saamme itsellemme tarkoituksen.

Ja niin tulee joulu, ihmiset paketoivat suuriin paketteihin tyhjyydentunnetta. Lahja ei ollutkaan tarpeiden täyttymys. Ja mistä se tarvekin tuli?

Lopuksi vielä vähän jouluntaikaa. Nimittäin raippa on sellainen taikasauva, että kun sitä heiluttaa kauan ja hartaasti, horsesta tulee lama. Ja tervetuloa vaan, käypä tänne sekä oikein hyvää joulua! Kun kullatut kärryt pysähtyvät, kaikki muukin pysähtyy. Ja pysähtyä jouluna kuuluukin. Jatkuvan tavarankeruun sijaan voimme riisuutua roinasta, kohdata alastoman itsemme ja miettiä mitä me ainutlaatuiset yksilöt oikeastaan kaipaamme.

Useimmiten toista nakua, mieluiten saisi olla vähän samanlainen, mutta ei kuitenkaan turhamainen.

- Mirka Muilu